Suolakaivos

Lääkäripula

2009-02-06T09:00:00.000-08:00

Olin tarkoituksella jättänyt kirjoittamatta lääkäripulasta, koska netistä löytyy siitä lukemattomia keskusteluja ja ajattelin blogissani keskittyä lähinnä omiin kokemuksiini lääkärin työssä. Blogini viimeisten kommenttien takia käsittelen nyt lääkäripulaa.

Käsittääkseni lääkäripulalla tarkoitetaan sitä, että lääkäreitä ei ole riittävästi tekemään kaikkia niitä töitä, joita yhteiskunnassa lääkäreille on osoitettu. Joko lääkäreitä on liian vähän tai lääkäreille osoitetaan liikaa töitä. Kolmas vaihtoehto on, että lääkäreitä olisi riittävästi tekemään lääkäreille osoitetut työt, mutta lääkärien työaikaa hukkaantuu liikaa mm. paperitöihin ja tietokoneiden kanssa tappelemiseen.

Työssäkäyvien lääkärien määrä Suomessa on noin OECD-maiden keskitasoa, joten Suomessa ei pitäisi olla ainakaan poikkeuksellista vajausta lääkäreistä. Lääkärien koulutusmääriä on myös viime vuosina nostettu ja nykyään joka sadas ikäluokastaan koulutetaan lääkäriksi. Tällä koulutusmäärällä Suomen lääkäritiheys tulee nousemaan, mutta muutos tapahtuu hitaasti vuosien kuluessa.

Lääkärien työtaakkaa on jatkuvasti lisätty mm. tarkennetuilla vaatimuksilla sairauskertomusmerkinnöistä ja erilaisilla lausunto- ja todistusasioilla. Samaan aikaan on siirretty osa lääkärien perinteisistä töistä hoitajille. Kokonaisuudessa terveydenhuollon työtaakka on lisääntynyt huomattavasti hoitomuotojen kehittyessä ja hoitojen ulottuessa myös yhä huonompikuntoisiin ja vanhempiin potilaisiin. Kannattaako 80-vuotiaan mummon polviin leikata tekoniveliä tai 90-vuotiaan mummon sepelvaltimoita pallolaajentaa olisikin kokonaan toisen kirjoituksen aihe.

Viime syksynä uutisoitiin, että erikoissairaanhoidossa lääkärien työajasta jo 60 prosenttia kuluu paperitöissä. Kaikki lääkärien tietokoneiden ja paperien palvontaan käyttämä aika on suoraan pois potilastyöstä. Kirjoitin aiemmin myös sihteerin töistä, joita jouduin terveyskeskuksessa tekemään. Niiden lisäksi jouduin myös pukemaan ja riisumaan potilaita, toimimaan sosiaalityöntekijänä, nuorisotyöntekijänä ja vanhusten keskustelukaverina. Voin ihan hyvin tehdä myös sihteerin töitä, mutta on turha itkeä lääkäripulaa, jos lääkärin työpäivä täyttyy muulla kuin lääkärikoulussa opitulla.

Lääkäripulaa voi lievittää kolmella tapaa: lääkärimäärää lisäämällä, työnjakoa muuttamalla tai toimintaa tehostamalla. Lääkärikoulutusta on jo lisätty ja nyt valmistuvat ensimmäiset suuret kurssit. Koulutus on erittäin hidas tapa vaikuttaa lääkärimäärään ja koulutuksen lisäämisen vaikutus nähdään kunnolla vasta vuosikymmenten päästä. Koulutuksen lisääminen ei myöskään auta, jos lääkärit mieluummin hakeutuvat töihin muualle kuin lääkäripulasta kärsiviin suolakaivoksiin.

Julkisuudessa on keskusteltu myös terveydenhuollon työnjaon muuttamisesta. Ehkä näkyvimpänä keskusteluissa on ollut hoitajaresepti. Hoitajilla ei ole yhtä kattavaa farmakologista koulutusta kuin lääkäreillä ja pula hoitajista on paikoin jopa pahempi kuin lääkäripula. Onko mitään järkeä siirtää harvoille hoitajille lääkärien ydinosaamiseen kuuluvia tehtäviä, samalla kun lääkärit keskittyvät töihin, joihin lääkäreillä ei ole koulutusta? Hoitajille riittää enemmän kuin tarpeeksi hoitajien koulutuksen mukaisia töitä.

Kannattaisiko terveydenhuoltoon palkata esim. konekirjoittajia tekemään paperitöitä ja kirjoittamaan saneluita. Viime aikoina säästöjä tavoiteltaessa konekirjoittajista on päinvastoin pyritty eroon sillä seurauksella, että hitaasti kaksisormijärjestelmällä kirjoittavat kokeneet lääkärit käyttävät suuren osan päivästään tietokoneiden kanssa tappelemiseen. Terveydenhuollon toimintaa tulisi myös tehostaa muutenkin kuin käskemällä juoksemaan tai kirjoittamaan nopeammin. Jopa eduskunnan tarkastusvaliokunta puuttui syksyllä toimimattomiin terveydenhuollon tietojärjestelmiin ja tietojen käsin kopioimisen aiheuttamaan turhaan työhön.

En poissulje lääkärikoulutuksen lisäämistä yhtenä vaihtoehtona, mutta pelkkä koulutusmäärien nostosta paasaaminen kuvaa puhujan tietämättömyyttä ongelman luonteesta. Suomessa ei todellisuudessa ole kyse oikeasta lääkäripulasta vaan huonosta työnjaosta ja huonoista tietojärjestelmistä. Ongelmaa voi yrittää lievittää kouluttamalla lisää lääkäreitä, mutta lääkäripula ei korjaannu ennen kuin lääkärit saavat keskittyä lääkärin töihin.

Priorisointi

2009-01-30T06:08:00.000-08:00

Yritän lyhyesti valottaa viimeisen vuoden aikana heränneitä ajatuksia priorisoinnista terveyskeskuksessa. Ei kannata vetää herneitä nenään, kaikki perustelut eivät mitenkään mahtuneet mukaan tähän tekstiin.

Potilaiden ja sairauksien hoidon priorisoiminen olisi terveydenhuollon rahoituksesta päättävien poliitikkojen tehtävä. Mikäli rahaa ei anneta riittävästi kaikkien potilaiden hoitamiseksi, tulisi poliitikkojen päättää, ketkä tai mitkä sairaudet jätetään hoitamatta. Tosin eduskunnan oikeusasiamies on todennut, että nykylainsäädännöllä vaikuttavaa hoitoa ei voi jättää antamatta hinnan takia. Eli periaatteessa poliitikot eivät voisi kieltäytyä antamasta rahaa, jos potilaiden hyvään hoitoon tarvitaan lisää rahaa. Tästä huolimatta peruspalveluministeri Risikko totesi syksyllä, ettei syöpähoitoihin tipu lisää rahaa , sen sijaan ministeri ehdottaa hoitoviiveiden tarkempaa tilastointia ja hoitojen antamista myös iltaisin. Risikolta jäi kertomatta, miten iltaisin annettava hoito kustannetaan ilman lisärahaa.

Omalääkärillä ei ole työaikaa, jonka turvin pääsisi illaksi kotiin ja aiemman terveyskeskukseni alueella edes yleislääketieteen erikoislääkärit eivät selvinneet väestöistään 40 viikkotyötunnissa. Lääkäreiltähän ei väestöjen koosta kysytä, vaan työnantaja määrittää yksipuolisesti väestöjen koot. Erikoislääkärit asettuvat vuosien mittaan siedettävämpiin väestöihin ja kaikkein hirveimmät väestöt jäävät vasta valmistuneille lääkäreille. Eurolääkärillä ei siis useinkaan ole edes teoreettisia mahdollisuuksia tehdä kaikkea mitä pitäisi.

Pakollista tk-jaksoa perustellaan koulutuksella, mutta todellisuudessa aloittavan omalääkärin työ on niin kiireinen, että varsin monet lääkärit ensimmäisenä priorisoivat työnteon ja jättävät koulutukset väliin. Muutamat tutut jättivät kiireisimpinä päivinä jopa ruokatauon väliin, jolloin säästyi myös iltapäivän vessatauon vaatima aika.

Omalääkärin on pakko priorisoida töitään. Aluksi priorisointi tapahtui hallitsemattomasti ja automaattisesti. Kaikkea ei ehtinyt tekemään ja vähemmän kiireiset asiat vain jäivät tekemättä. Paperipinon kasvaessa riskinä oli, että vähemmän tärkeiden papereiden sekaan hautautui oikeasti tärkeitä ja kiireellisiä asioita. Kollegani joutui lopulta epätoivossaan heittämään koko selvitettäviä -pinon tietosuojajätteeseen pinon kasvettua täysin hallitsemattomaksi. Pakon edessä muokkasin omaa tapaani priorisoida jollain tavalla hallitummaksi.

Ennen potilaiden priorisointia jätin kaiken ylimääräisen tilastoinnin ja hallinnon vaatiman paperisaastan, jolla ei ole merkitystä potilastyöhön. Terveyskeskuksessamme vuosikontrollit tulisi kirjata monimutkaisen lähes sivun mittaisen ohjeen mukaisesti, jotta johtoportaalle tulisi tilastomateriaalia analysoitavaksi. Lisäksi syksyllä järjestettiin teemaviikko, jonka aikana kaikilta potilaita piti selvittää jotain sydän- ja verisuonitautien riskejä tms. ja tilastoida tiedot nettisivulle tietokantaan. Varmasti hyödyllisiä tilastoja, mutta jos kerran joudun jo nyt hoitamaan potilaita huonommin kuin haluaisin, niin jätän tilastoinnit tekemättä.

Lopetin varsin nopeasti myös potilaiden kutsumisen vuosikontrolliin ja potilaan uusittavaksi pyytämien reseptien tarkan syynäämisen, paitsi PKV-lääkkeiden osalta. Jos potilas toivoo uusittavaksi verenpainelääkkeitään, vaikka ei ole käynyt lääkärissä vuosiin, niin potilas toivottavasti itse seuraa verenpaineitaan. Enkä näe järkeä kehottaa potilasta tilaamaan vastaanottoaika, jota ei ole antaa.

Potilaita ja sairauksia priorisoidessa tärkeintä olisi tietenkin lääketieteellinen kiireellisyys ja tärkeys. Tämän jälkeen seuraavaksi tärkeintä on suojata oma selusta mahdollisimman hyvin. Jos pitää huolen siitä, etteivät potilaat ja omaiset halua tehdä kanteluita ja että mahdolliset kantelut eivät mene läpi, niin ei potilaan hoitokaan kauhean huonoa voi olla. Selustan suojaamisella lisäksi säästää tulevaisuudessa omaa ja ylilääkärin aikaa kanteluihin vastaamisesta, jolloin aikaa riittää enemmän potilastyöhön.

Potilaiden hoidossa tulee myös huomioida, miten potilaat hoitavat itse itseään. Jos potilas ei ollenkaan panosta omiin elämäntapoihinsa, niin ei omalääkärikään voi tehdä ihmeitä. Jos ateriainsuliinia käyttävä diabeetikko ei itse viitsi mitata verensokeriaan kuin pari kertaa päivässä satunnaisina kellonaikoina, niin ei ole ihme, jos HbA1c on koholla. Samoin on verenpainepotilaiden kanssa, yksittäisen vastaanotolla saadun lukeman perusteella ei kannata lääkitystä sorkkia, jos potilas ei tee omaa verenpaineseurantaa. Varsinkin terveyskeskusjakson alun kaaoksessa jouduin lisäksi nostamaan puuttumisrajaani verenpaineeseen ja kolesteroleihin hoitosuosituksia korkeammaksi.

Hoitoratkaisua tehdessä mietin, miten pystyn pitämään potilaan mahdollisimman pitkään poissa omalta tai työkaverin vastaanotolta. Kahdesta lähes tasavahvasta hoitovaihtoehdosta valitsen vähemmän kontrollointia vaativan. Useimmiten jatkot sujuvat myös puhelimessa ja vain hyvin harvoin kutsun potilasta uudestaan vastaanotolleni.

Lisäksi pyrin vähentää työmäärääni korostamalla potilaan vastuuta. Kehoitan hakeutumaan päivystykseen tai ottamaan yhteyttä, mikäli oireet eivät helpota tai pahenevat. Korostan potilaalle laboratorio- ja röntgenvastausten kysymisen tärkeyttä (idioottimainen sairauskertomusjärjestelmä kun ei ilmoita lääkärille rutiinisti vastauksista). Näin vältän turhat tarralaput, ”soita sitä ja tee tätä”. Potilas on itse viime kädessä vastuussa omasta hoidostaan, ja jos ei noudata lääkärin ohjeita niin en voi asialle mitään.

Haluaisin toki tehdä työn kaikkien lakien, asetusten ja hoitosuositusten mukaan, mutta myös ylilääkärini mukaan se on täysin mahdotonta. Mutta eikö nimenomaan ylilääkärin tehtävä olisi mitoittaa väestöt sen kokoisiksi, että niitä voisi noudattaa!

Ps. kirjottelen nyt siis näitä menneitä terveyskeskusajan muistoja, joita en tk-jakson aikana ehtinyt kirjoittaa blogiin.

Burnout

2008-12-05T22:10:00.000-08:00

Pakollinen yhdeksän kuukautta terveyskeskuksessa takana ja enää loppurutistus terveyskeskustöitä jäljellä. Työpäivät ovat venyneet viime aikoina keskimäärin kymmentuntisiksi, alkuviikosta jopa 11 tuntisiksi (ja lisäksi tietenkin työmatkat päälle). Viikonloput ja illat menevät palautuessa, eikä iltaisin jaksa harrastaa mitään. Ei siis ihme, että blogi on saanut jäädä.

Kuntamme terveyslautakunta on lopullisesti seonnut. 14000 koululaista ei riitä yhdelle lääkärille työmääräksi, vaan lisäksi pitäisi hoitaa kaikille avoin ilman ajanvarausta toimiva nuorisopoliklinikka. Eihän siihen kukaan suostu, niimpä tämäkin erikoislääkäri siirtyi joukostamme toisiin hommiin. Lisäksi terveysasemamme harvoista vakituisista väestövastuulääkäreistä yksi sai työtahdista tarpeekseen ja irtisanoutui, työt hän lopettaa onneksi vasta ensi vuoden puolella.

Apulaisylilääkäri kertoi alkuviikosta, että vuoden vaihteen jälkeen laskelmoiduista sijaisista kolme ei tulekaan. Kolmen lääkärin vajaus tarkoittaa yli 20 % vajausta miehitykseen. Jos mitään töitä ei jätetä tekemättä ja jos työt jaetaan loppujen kesken tasan, pitenee kymmenen tunnin työpäivä noin kahdella tunnilla. Vuokrafirman kautta sijaisia ei kuulemma voi ottaa, koska se maksaisi liikaa. Ihmettelen, jos seuraavia irtisanoutumisia joutuu odottelemaan pitkään.

Väestöni jää minun jälkeen ilman omalääkäriä, eikä potilaille ole siksi enää viikkoihin voinut antaa vastaanottoaikoja kiireettömien asioiden vuoksi. Hoitajat joutuvat hankalaan välikäteen myydessään eioota ja heltyvät antamaan akuuttiajan tai puhelinajan kiireettömään vaivaan. Esimerkiksi eilisellä puhelinajalla jouduin kolmelle potilaalle viidestä selittämään, että potilaan toivomaa lausuntoa tai lähetettä en voi puhelinsoiton perusteella kirjoittaa. Jos nämä kolme turhaa puhelinaikaa olisi vaihdettu yhdeksi vastaanotoksi, olisin ehtinyt tutkia ja hoitaa yhden näistä kolmesta asiasta.

Terveyskeskuslääkärin erittäin monipuolisesta työstä kertyi paljon muistoja ja ajatuksia, joita en ole (vielä) ehtinyt kirjoittaa blogiini. Ajatuksena on, että voisin joitain niistä ensi keväänä kirjoittaa, mutta en tiedä ehdinkö sitä koskaan tehdä. Eikä lääkärintyöt tähän lopu, voi olla että jatkan blogia sairaalamaailmasta.

Minä painun tästä vielä muutamaksi viikoksi takaisin suolakaivokseeni. Kiitokset kaikille kommentteja lähettäneille!

suolakaivos@gmail.com

Paminpyytäjät

2008-10-24T23:56:00.000-07:00

Alkoholistien, narkkarien ja psyk+ -potilaiden lisäksi monet vanhukset kerjäävät pameja. Osalla vanhuksista bentsojen käyttö on hyvin hallinnassa, mutta monille on kehittynyt lääkeriippuvuus. Yksikin mummo tunnusti kotisairaanhoidon hoitajalle ottavansa ylimääräisiä unipillereitä, kun uni ei enää yhdellä pillerillä tule. Mummo pyysikin hoitajan välityksellä suurempaa annosta unilääkkeitä. Kieltäydyin nostamasta annostusta, mutta viikkoa myöhemmin loputkin Imovanet olivat "kadonneet" kaapista ja kotisairaanhoito pyysi lisää unilääkkeitä mummolle.

Todelliset päihteitä käyttävät paminpyytäjät ovat sitäkin rasittavampia. Vähän väliä reseptit ovat kadoksissa: potilaan mukaan resepti joko jäi apteekkiin, kissa söi reseptin tai resepti on varastettu potilaalta. Ja jos potilas ei saa pameja heti paikalla, niin potilas saa vieroitusoireena vähintään sydänkohtauksen ja syyttää siitä lääkäriä! Eihän niitä paminpyytäjien satuja usko kukaan, mutta vaikein tehtävä onkin sitten saada paminpyytäjä ulos ovesta ilman reseptiä tai hälytysnapin painamista.

Eräs paminpyytäjä pääsi vastaanotolle valehtelemalle hoitajalle kärsivänsä kovista rintakivuista. Heti ovesta sisälle päästyään potilas oli tuohtunut, kun pameja oli vähennetty. *****, teki mieli saman tien painaa rinnassa olevaa hälynappia ja pyytää vartijaa heittämään potilas ulos niska-perse-otteella. Toistaiseksi olen vielä hillinnyt itseni, ja puhumalla on yleensä päästy parempaan lopputulokseen.

Bentsoriippuvaisella pamit ja pkv-lääkereseptit polttavat näpeissä kuin ostomaanisilla raha. Yksi paminpyytäjä kertoi syövänsä kuukauden unilääkkeet kahdessa viikossa. Seuraavat kaksi viikkoa potilas sitten aluksi valvoo, mutta lopulta uni tulee jo ilman pamejakin. Ajattelin itsekseni, että sittenhän me voidaan nämä unilääkkeet lopettaa, koska potilas kuukausittain onnistuneesti vieroittaa itsensä unilääkkeistä.

Ehkä paras onnistumisen kokemukseni paminpyytäjistä on, kun käräytin yhden paminpyytäjän, joka haki pameja useilta lääkäreiltä. Vanhat sairauskertomukset alkoivat epäilyttää ja laitoin uusimisen ehdoksi, että saamme psykiatrian pkl:n sairauskertomustekstit. Viestin saatuaan potilas oli todennut hoitajalle, ettei enää tarvitsekaan niitä lääkkeitä. Lääkärille tyytyväisyyttä tuottaa myös, jos alkoholisoituneen paminpyytäjän saa lähtemään vastaanotolta vain mirtatsapiiniresepti (väsyttävä masennuslääke) kourassa.

Konsultaatio

2008-09-30T10:07:00.000-07:00

Risikko haluaa erikoislääkäreitä terveyskeskuksiin. Terveyskeskuslääkärille riittäisi, jos saisi tarvittaessa erikoislääkärin puhelimella kiinni. Viime viikolla yritin tavoittaa ihotautilääkäriä potilaan hankalan ihottuman vuoksi.

Soitin sairaalan ihotautipäivystäjälle, jonka numeron olen saanut selvitettyä. Päivystävä erikoistuva lääkäri vastasi välittömästi, mutta ohjasi soittamaan konsultoivalle erikoislääkärille vaihteen kautta. Ensin odotin 1½ minuuttia päästäkseni läpi keskussairaalan puhelinvaihteesta, johon myös omaiset soittavat. Vaihde yhdisti seniorikonsultille ja 1½ minuutin odottelun jälkeen vaihde totesi, ettei vastaa ja antoi suoran numeron. Soitin yhtäjaksoisesti suoraan numeroon 7 minuutin ajan ja hetkeä myöhemmin vielä 5 minuutin ajan ennen kuin luovutin.

Sisuunnuin, ja halusin nyt kokeilla, saako terveyskeskuslääkäri ihotautilääkärin konsultaation niin halutessaan. Yritin siis tavoittaa opettajamme ihokurssilta: tällä kertaa 2min odottelu ennen kuin vaihteessa vastattiin. Ensimmäinen opettajista ei vastannut 3min odottelulla, pyysin vaihteelta toisen opettajamme ja 30 sekuntin odottelun jälkeen tärppäsi. Opettajalla oli kokous kesken, mutta sain vajaan kahden minuutin konsultaation aikana ohjeet ja mielenrauhan.

Olin puhelimessa yhteensä 22,5 minuuttia, josta 20,5 minuuttia odottamista ja vain 2min konsultaatiota. Muistui mieleen, miksi en ole yrittänytkään konsultoida erikoislääkäreitä.

Erikoislääkäreillä on kädet täynnä töitä erikoissairaanhoidossa. Tilanne ei helpotu sillä, että pakotetaan erikoislääkärit ruuhkiin ajelemaan ympäri sairaanhoitopiiriä. Alkuun riittäisi lääkäreille oma puhelinvaihde ja mahdollisuus konsultoida erikoislääkäriä. Nyt on useamman kerran tullut tehtyä lähete esh-päivystykseen, kun 1-7 vrk kiireellisyydellä tehtyyn lähetteeseen ei reagoida ja erikoislääkäriä ei puhelimella tavoita.

Somatisaatio

2008-09-18T09:56:00.000-07:00

Yksi väestöni potilaista on noin 30-vuotias perusterve nainen. Viimeisen viiden vuoden aikana hänelle on kertynyt 38 yleislääketieteen sivua, 28 sivua laboratoriotutkimuksia, 30 lähetettä tai konsultaatiopyyntöä erikoissairaanhoitoon ja 28 esh:n palautetta, lisäksi useampi ostopalvelulähete, 8 perhetyön lehteä, 2 fysioterapiasivua ja lukuisia muita sairauskertomussivuja. Potilaalle on kirjoitettu 215 reseptiä, joista osaa on toki myös uusittu. Mitään varsinaisia perussairauksia ei kuitenkaan ole lukuisissa tutkimuksissa löydetty.

Potilaalla on tapana tulla terveysaseman päiväpäivystykseen sen sijaan, että varaisi pidemmän ajan omalääkärille. Päivystykseenkin potilas tulee aina n. 15-20 minuuttia myöhässä, mutta pakkohan päivystyspotilas on katsoa. Todellisuudessa päivystävät lääkärit tutkivat vain sen verran, että voivat poissulkea oikeasti päivystykselliset vaivat. Sama kuvio toistuu myös potilaan parin lapsen kohdalla ja äiti ravaa tarkistuttamassa heitä jatkuvasti päivystyksessä mitättömien oireiden takia. Ja saapuu aina vähintään vartin myöhässä.

Yritin puuttua tähän kierteeseen ja varasin potilaalle tunnin ajan omalle vastaanotolleni, jotta voisimme käydä rauhassa läpi oireita ja miettiä mistä lukuisat oireet ja käynnit voisivat johtua. Ainaisen myöhästelyn takia annoin potilaalle tarkoituksella 10 minuuttia aikaisemman ajan kuin minkä merkitsin ajanvarauskirjaani. Silti kävin huutelemassa potilasta käytävästä puolen tunnin ajan, kunnes potilaan nimi lisättiin iltapäivän päivystyslistalleni. ***tu! Potilas oli soittanut hoitajalle unohtaneensa aamupäivän ajan ja saanut uuden ajan päivystykseen. Kävin pyytämässä hoitajilta, että peruvat päivystysajan ja antavat potilaalle uuden 30min vastaanottoajan myöhemmin, todennäköisesti potilas ei tule sillekään vaan menee päivystykseen...

Läskit

2008-08-08T04:48:00.001-07:00

On varsin tavallista, että potilaan pakaravako jatkuu yhtenäisenä hartioiden väliin. Yritä siinä sitten kuunnella hengitysääniä, kun stetoskoopin ja keuhkojen väliin on kerätty 10cm elämäniloa. Vatsan palpaatiossa voi hyvällä omallatunnolla kirjoittaa sairauskertomukseen ”vatsa palpoiden pehmeä ja myötäävä”. Tarkoitus olisi kuitenkin tunnustella lihaskerroksen sisäpuolella olevia sisäelimiä, eikä upottaa käsiään ranteita myöten rasvaan. Gynekologisessa tutkimuksessa spekula (tähystin) ei riitä edes emättimen suuaukolle asti, vaikka näkyvyys pitäisi saada kohdunnapukkaan asti. Lihavan tutkiminen kunnolla onkin usein täysin mahdotonta.

Pahimmillaan läskien sormien väleissä kasvaa sientä, kun sormien läskimakkarat hautovat ihon kosteaksi ja hiivalle otolliseksi. Samasta syystä lihavilla voi olla jatkuva penisilliinilääkitys säärien kroonisen ruusun vuoksi. Erään tapaamani erittäin lihavan potilaan säärien iho oli jo karstoittunut paksuksi känsämäiseksi ihoksi.

Sairaalapuolella on vastaan tullut myös yli 200kg painava ”astmaatikko”, tulosyynä hengenahdistus. Makuulle potilas ei ole voinut mennä viikkoihin, koska tuntee tukehtuvansa. Kotona läski oli löhönnyt nojatuolissaan ja suihkuun ei ollut päässyt aikoihin. Olisi tehnyt mieli sanoa, että läskiastma lähtee laihduttamalla, eikä siihen lääkäriä tarvita. Sisätaudeilla näki myös liian lihavia potilaita magneetti- tai TT-kuvaan, potilaat eivät yksinkertaisesti mahtuisi magneettitutkimuslaitteen läpi ja TT-pöytäkään ei kestä valaita. Normaalin röntgenkuvan tulkinta puolestaan on läskien vuoksi lähes mahdotonta. Alla 200kg astmaatikon keuhkoröntgenkuva. (Katso vertailun vuoksi: normaalipainoisen ihmisen keuhkoröntgen).

Terveyskeskuksessa olen säälimättä pannut polvikipua valittavat pyöreiltä näyttävät mummot puntariin. Puntarointia seuraa usein uskomaton selittely, miksi pituutta on 160cm ja painoa 100kg. Syy lihavuuteen löytyy yleensä muualta kuin potilaasta, yleisimmin syytetään geenejä. Ristiriitaista on, että geenit eivät ole parissa sadassa vuodessa muuttuneet juuri miksikään, mutta lihavien ihmisten osuus on räjähtänyt. Kyllästyttääkin jo kuunnella kerrasta toiseen samaa satua. Monet lihavat myös vakuuttelevat miten vähän he syövät, eikä lihominen voi mitenkään olla kiinni syömisestä. Lihaville mummoille puolestaan tekisi mieli sanoa, että lääkärinkin polvia särkisi, jos olisi koko päivän 40kg reppu ihraa selässä. Puntarin avulla potilaatkin saattavat ymmärtää, mistä nivelkuluma saattaisi johtua ja että lääkärillä on vähemmän konsteja auttaa potilasta kuin potilaalla itsellään.

Joillekin sairaalloisen lihaville ja ilmeisesti heikon itsekurin omaaville ei lopulta auta muu kuin laihdutusleikkaus. Ensin pienennetään mahalaukkua ja laihtumisen jälkeen leikataan venynyt nahka pois. Ei käy kateeksi anestesialääkäriä, lähemmäs 200kg painava potilas kun on helpompi nukuttaa ikuiseen uneen kuin herättää leikkauksesta. Onnistuisikohan laihduttaminen paremmin, jos potilaat ymmärtäisivät leikkausriskit?

Psykiatria

2008-07-26T23:05:00.000-07:00

Tuttu psykiatri hoitaa psykoterapialla seitsemää potilasta 45 minuutin ajoilla päivässä ja potilaat käyvät terapiassa 2-3 kertaa viikossa. Viikon aikana potilaita kertyy yhteensä 15. Terapiat kestävät vuosia, ja psykiatri pystyy siksi ottamaan vain pari uutta potilasta vuosittain. Vuodessa tuntemani psykiatri siis hoitaa noin seitsemäätoista eri potilasta.

Suomessa on 908 psykiatria (Lääkärilaskuri). Skitsofrenian esiintyvyys on noin 1% aikuisista ja ainakin 1% aikuisista sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Suomessa on siten ainakin 50000 skitsofreenikkoa ja 50000 bipolaarista ja lisäksi noin 200000 suomalaista kärsii masennuksesta. (Terveyskirjasto.fi) Keskimäärin yhdelle psykiatrille kuuluisi siis koko ajan hoidettavaksi noin 55 skitsofreenikkoa, 55 bipolaarihäiriöistä ja 220 masentunutta. Tämän lisäksi psykiatrille kuuluisivat myös paniikkihäiriöiset, yleistä ahdistuneisuushäiriötä sairastavat ja persoonallisuushäiriöiset.

Terveyskeskukseni alueella aluepsykiatrian poliklinikka siirtää omalääkäriltä kysymättä "vakaassa vaiheessa olevia" skitsofreenikkoja ja bipolaarihäiriöisiä terveyskeskuslääkärille, vaikka hoitokäytäntöjen mukaan skitsofrenia ja bipolaarihäiriö kuuluvat psykiatrialle. Omalääkärillä ei ole mitään koulutusta heidän lääkityksiensä säätämiseen ja vakaat vaiheet tuntuvat jäävän usein varsin lyhyiksi. Lievän ja keskivaikean masennuksen hoito on hoitokäytännöissäkin vieritetty omalääkärille, koska psykiatreja ei riitä. Heidän kohdallaan lääkityksestä päättäminen kuuluu omalääkärille ja keskusteluapu pitäisi terveyskeskuksessamme järjestyä psykiatristen sairaanhoitajien vastaanotoilla. Neljästä psykiatrisen sairaanhoitajan virasta on tällä hetkellä vain yksi täytettynä.

Psykiatrian poliklinikalle hyväksytty potilas pääsee ensikäynnille hyvällä onnella 3-6kk kuluttua lähetteen hyväksymisestä, vaikka psyk.pkl:lle ei hyväksytä ollenkaan lieviä mielenterveyden häiriöitä. Siihen asti omalääkärin pitäisi hoitaa potilasta ja arpoa lääkitystä harvojen tapaamisten perusteella. Skitsofreenikot ja bipolaarihäiriöiset jäävät helposti ilman kunnon lääkitystä, koska tk-lääkärin koulutus ei näihin lääkkeisiin ulotu.

Nyt kesäaikaan lisäksi aluepsykiatrian poliklinikka on suljettuna ja vain akuuttipsykiatria toimii läheisen keskussairaalan yhteydessä. Akuuttipsykiatria tarkoittaa itsemurhayrityksiä, jotka ovat melkein onnistuneet, avoimen psykoottista potilasta tai muuta raskasta psykiatriaa. Itsemurha-ajatuksilla ja halulla toteuttaa itsemurha ei akuuttipsykiatrialle päästä.

Nuorisopsykiatria ei vedä ollenkaan. Yhden hakoteillä olevan elämäänsä tuhoavan nuoren lähetteen sain sinne hyväksytyksi koulupsykologin ja lastensuojelun avustuksella. Nuori kävi siellä perheensä kanssa, mutta ensimmäisellä käynnillä nuorisopsykiatrialla päädyttiin siirtämään hoito nuorisoasemalle. Käytännössä nuori jäi lopulta ilman hoitoa.

Terveysasemalla "vastuullani" on useita masentuneita ja ahdistuneita. Useimpia tapaan vain harvakseltaan, eikä kunnollista hoitokontaktia voi muodostua. Ajat eivät yksinkertaisesti riitä tapaamisiin edes parin viikon välein, vaikka jo nyt teen 9 tuntisia työpäiviä. Psykiatristen sairaanhoitajien puuttumisen vuoksi heidänkään seurantaa ei ole tarjottavissa.

Mummojen lääkelistat

2008-07-24T12:26:00.000-07:00

Erikoissairaanhoidosta neurologi on tehnyt omat lääkemuutokset, samoin sisätautilääkäri saneerannut koko lääkityksen. Mummo kuitenkin käy säännöllisesti yksityislääkärillä ja syö lisäksi hänen määräämiään lääkkeitä. Terveyskeskuksen päivystyksissä on aloitettu muutama muu lääke. Apteekissa mummo on valittanut särkyjä ja vatsaoireita, ja saanut kasan itsehoitolääkkeitä. Lisäksi tytär tai miniä on suositellut luontaistuotteita ja mummo tietenkin kokeilee myös niitä. Mummo ei myöskään syö lääkkeitään säännöllisesti, vaan popsii niitä mielentilan, oireiden ja kuun asennon mukaan. Mummo ei myöskään turhaan pidä mukanaan listaa lääkkeistään, lääkepurkkeja tai reseptejä. Sairauskertomusjärjestelmässä näkyy kaikki viimeisten viiden vuoden reseptit, mutta mummo ei ole hakenut kaikkia lääkkeitä apteekista, mutta ei itsekään muista mitkä on jättänyt hakematta.

Yleensä mummo vaan toteaa: sä varmaan näät sieltä koneelta (mitä lääkkeitä mä syön).

Yritä siinä sitten terveyskeskuslääkärinä 20 minuutissa ottaa kantaa lääkitykseen, kun mummo ei itsekään tiedä mitä syö ja miksi!

Sihteerin töitä

2008-07-01T05:52:00.000-07:00

Omalääkärin työ muistuttaa nykyään enemmän sihteerin kuin lääkärin työtä ja paperityöt vievät jo valtaosan työpäivästä. Muun muassa seuraavia lausuntoja on tullut jo lyhyen sihteerin urani aikana tehtyä.

Sairauslomatodistus. B-lausunto työkyvyttömyydestä. B-lausunto lääkekorvattavuudesta. B-lausunto kuntoutustarpeesta. C-lausunto eläkkeensaajan hoitotuesta. C-lausunto vammaisetuuden hakemista varten. E-lausunto työtapaturmasta. Todistus vaippojen tarpeesta. Lausunto jalkahoidon tarpeesta. Lausunto poliisille pahoinpitelyvammoista. Lausunto edunvalvojantarpeesta. Lausunto apuvälineiden tarpeesta. Lausunto kuljetustuen tarpeesta. Todistus vammaisuuden aiheuttamasta haittaluokasta. Ajokorttitodistus. Ajokykylausunto poliisille potilaan päihteettömyydestä. Nuorisonterveystodistus. Lääkärinlausunto lentokelpoisuudesta (tai kelvottomuudesta). Lääkärinlausunto allergioista/ruokarajoitteista. Lausunto KELA:lle, että COPD-potilas hyötyy pölyttömyydestä.

Lisäksi vastaanotolleni on tultu pyytämään mm. ”pakotetta” isännöitsijää varten, koska ilmastointikanavat pitäisi nuohota. Ala siinä sitten vastaanotolla selittämään potilaalle, että pakotteita lääkäri ei sentään voi kirjoittaa, ja asia kuuluu ennemmin terveystarkastajalle kuin omalääkärille, vaikka kyseinen potilas voisi hyötyä eniten psykiatrista.

Yksi omalääkärin turhista töistä on kirjoittaa kehitysvammaisille vuosittain uusi lausunto Kelan kuntoutusta varten. Ainakaan vielä yksikään hoitamistani kehitysvammaisista ei ole yllättäen parantunut edellisen vuoden aikana, eikä lausunto siten poikkea paljon vuoden takaisesta. Moni asia myös hoituisi hoitajien lausunnolla. Esimerkiksi hoitajat voisivat kirjoittaa todistuksen vaippojen tarpeesta. Hoitajathan ne vaipat tuntevat ja tietävät laskeeko dementti mummo alleen vai ei. Nykyäänkin lääkäri toimii usein lausuntoautomaattina: kirjoittaa hoitajien kertoman koneelle, printtaa ja vannoo sen todeksi kunniansa ja omantuntonsa kautta.

Lääkäreille tulee myös päivittäin paperisia palautteita potilaiden jalkahoidosta, kuntoutuksesta tai edellisistä hoitopaikoista. Jos lääkäreistä olisi Suomessa todellisuudessa pulaa, voisi lääkärien töitä vähentää esim. siten että palkattaisiin konekirjoittaja kirjaamaan saapuneet palautteet sähköiseen sairauskertomukseen. Nyt lääkärit kopioivat saapuneet tekstit sähköiseen sairauskertomukseen. Sanella ei myöskään voi, koska kunta säästää konekirjoittajista.

Oma osansa lääkärin päivästä kuluu keskussairaalan puhelinvaihteen kanssa rupatellessa. Ensinnäkään en tajua, minkä takia sairaalan puhelinvaihteeseen soitettaessa lääkärit ja hoitajat soittavat samaan numeroon omaisten kanssa. Läpipääsyä saakin yleensä jonottaa, kun omaiset ovat ruuhkauttaneet puhelinvaihteen. Tämän jälkeen saa vielä jonotella vuoroaan konsultoivalle erikoislääkärille. Toisinaan konsultoivaa erikoislääkäri ei tavoita edes 10 minuutin jonottamisella. Nykyään tuleekin tehtyä sähköisiä lähetteitä/konsultaatiopyyntöjä erikoissairaanhoitoon, koska puhelinkonsultaatiot eivät onnistu. Usein vain vastauksen tarvitsisi heti, kun potilas on vastaanotolla. Sähköistä palautetta joutuu ensin odottelemaan, ja sen saatuaan joutuu soittelemaan potilaalle ja kutsumaan potilaan uudelleen tutkimuksiin ja toisinaan takaisin vastaanotollekin.

Vielä en ole sentään joutunut jonottamaan puhelinvaihteessa kardiologin konsultaatiota sydäninfarktipotilas vierelläni, mutta se johtuu vain siitä, ettei yhtään infarktia ole osunut kohdalleni terveysasemalle.

Osin lääkärien tekemät sihteerin työt johtuvat omalääkärijärjestelmästä. Terveyskeskuksessa muilla kuin lääkäreillä on työaika, joten lisäämällä hoitajien työtä esim. vaippalausunnoilla tai palautteiden kirjaamisella, olisi se hoitajien tekemästä muusta työstä pois. Konekirjoittajia kunta ei myöskään palkkaa, koska lääkäri on töissä urakkapalkalla ilman työaikaa, eikä kunta joudu maksamaan lääkärille palautteiden kirjaamisesta. Nykyjärjestelmässä on siis yksittäiselle kunnalle kannattavaa teettää lääkärillä palautteiden kopioiminen sähköiseen kertomukseen sekä mm. potilaiden riisuminen, pukeminen ja neuvominen. Vaikea uskoa, että Suomessa olisi todellinen lääkäripula!

Ratkaisuna lääkärin työtaakkaan sairaanhoitaja, hoitotieteilijä, peruspalveluministeri Paula Risikko kaavailee hoitajille rajattua reseptinkirjoitusoikeutta. Voisin kyllä reseptit kirjoittaa jatkossakin, jos saisin edes vähän apua muissa tehtävissä.

Maahanmuuttajat

2008-06-27T22:47:00.000-07:00

Ensinnäkin pyydän anteeksi kaikilta ulkomaalaisilta, jotka eivät käyttäydy seuraavasti.

Ulkomaalaiset tulevat 20 minuutin vastaanotolle keskimäärin n. 5 minuuttia myöhässä. Toisinaan tilattu tulkki on mukana, mutta joskus tulkkia ei joko ole tilattu tai tulkki ei ilmesty ollenkaan paikalle. Läheskään kaikki maahanmuuttajat eivät osaa puhua suomea tai toista kotimaista (eli englantia). Jokainen ulkomaalainen osaa kuitenkin valittaa suomeksi kipua. Yritä siinä sitten viittomalla tarkentaa koska kipu alkoi, onko se pahentunut, onko kipu polttavaa, pistävää, puristavaa, jomottavaa, tasaista, aaltoilevaa vai sykkivää.

Tulkin välityksellä vastaanoton pitäminen kestää vähintään 40 minuuttia, mutta ilman tulkkia englanniksi usein saman verran ja lisäksi jää epäilys menivätkö kaikki ohjeet perille. Ulkomaalainen potilas ilmestyykin yhä uudestaan vastaanotolle tai puhelinajalle saman vaivan vuoksi, vaikka hänen olisi pitänyt välissä käydä laboratorio ja röntgentutkimuksissa. Puhelimessa hoitaminen puolestaan on aivan toivotonta, kun ei voi käyttää kehonkieltä apuna.

Maahanmuuttajilla on yllättävän usein tulosyynä kipua vähän kaikkialla. Valitus kuuluu käytävällekin, mutta silti statuksessa ei silti ole mitään poikkeavaa (usein näin on myös suomalaisten kipupotilaiden kanssa). Ulkomaalaisilla ei myöskään ole koskaan lievää kipua, vaan kipu on aina VAS:illa 10/10. Eräskin keski-ikäinen tummahipiäinen nainen valitteli kipua kaikkialla, eikä osannut kertoa vaivastaan suomeksi tai englanniksi yhtään sen enempää. Statuksesta jäi käteen voimakasta valitusta, muttei mitään objektiivisia löydöksiä. Lähes identtinen käynti löytyi potilaan sairauskertomuksesta kaksi vuotta aikaisemmin, ja ilmeisimmin koko kropan kattavat kivut olivatkin jatkuneet jo pidempään. Tuskin siis kuolemaksi, joten aloitin kipulääkkeiden rinnalle kokeeksi Triptyl 10mg 1x1 (masennuslääke, joka nostaa kipukynnystä).

”Doctor! Does it contain liivate?" Hajoan joka kerta tähän kysymykseen, jokainen lääke pitää vielä erikseen tarkistaa ja aika monessa lääkkeessä on apuaineena liivatetta. Syö lääkkeesi tai jätä syömättä, ei ole mun asia! Todellisuudessa joka kerta olen kuitenkin kiltisti Pharmacasta tarkistanut, koska muuten potilas varaisi uuden puhelinajan tai vastaanottoajan liivatteettoman lääkkeen saamiseksi. Sapettaa vaan käyttää aikaa liivatteettoman lääkkeen etsimiseen, kun olisi oikeitakin töitä tehtävänä.

Terkkarilääkärin toimenpidepalkkioihin pitäisi seuraavalla neuvottelukierroksella saada tpide 159 Ulkomaalainen potilas. Toimenpidepalkkion saa esim. äänihuulten tutkimisesta, mutta ei 10 kertaa pidempään kestävästä tulkin välityksellä potilaan hoitamisesta.

Ja jotain positiivistakin, jotta minua ei leimattaisi rasistiksi: Hyvä puoli maahanmuuttajissa on, että kertaakaan eivät ole uhkailleet lakimiehillä, vaan aina ovat ylitsevuotavan tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Eivätkä maahanmuuttajat yleensä tule vastaanotolle vaatimaan jotain tiettyä tutkimusta tai hoitoa. Maahanmuuttajat ovat ainakin omalla kohdallani olleet aina ystävällisiä, eikä samaa voi sanoa suomalaisista.

Ps. näin myöhemmin täytyy todeta, että osaavat ne maahanmuuttajatkin toisinaan olla vaikeita potilaita.

Lähetteet

2008-05-30T22:58:00.000-07:00

Lähetteillä on todellisuudessa olemassa kaksi kiireellisyyttä: päivystys ja puolen vuoden kuluttua. Lähettävän lääkärin kiireellisyydet 1-7vrk ja 8-30vrk ovat pelkkää silmänlumetta. Päivystyslähetettä ESH ei onneksi voi perua tai lykätä, muuten olisikin olemassa vain kiireellisyys puolen vuoden kuluttua.

Lähetin erään 60 vuotta tupakoineen COPD-potilaan keuhkolääkärille 1-7vrk kiireellisyydellä, kun en saanut häntä vieroitettua 2 kk p.o. kortisonikuurista ja toistuvista antibioottikuureista. Heti doksisykliinin jälkeen alkoi jälleen kuume, joka ei amoksisilliinilla 1g kolmasti rauhoittunut, vaan jouduin vaihtamaan tilalle Aveloxin (ei lääkäreille: tk-lääkärin viimeinen oljenkorsi, Avelox tappaa talossa ja puutarhassa). Lähettävän lääkärin 1-7vrk kiireellisyys tuotti lopulta ajan keuhkolääkärille 2kk kuluttua.

Yksi monista rannekanavamummoistani sai ajan ENMG tutkimukseen ja fysiatrille 3kk kuluttua. Oireet kuitenkin pahenivat vajaassa kuukaudessa ja mummon parista sormesta katosi tunto. Kiirehdin lähetettä muistaakseni 8-30vrk kiireellisyydellä, mutta aika jäi 2kk päähän. Mummo oli tiedustellut asiaa fysiatrian pkl:lta, mutta vastauksena oli, että ole tyytyväinen ettei aikaasi jouduttu lykkäämään. Olivat kuulemma joutuneet lykkäämään kaikkia edeltävän viikon vastaanottoaikoja. Lopulta kun mummo ENMG:hen pääsi, oli oikean käden medianushermon toiminta jo sammunut.

Erikoissairaanhoitoon odotusaikana hoitovastuu on ESH:n tulkinnan mukaan perusterveydenhuollossa. Näin vastattiin potilaalleni, joka kyseli ESH:sta, että miksi hän sai ajan vasta kuukauden kuluttua ja kenen on vastuu siihen saakka. Terkkarilääkäri nostaa kädet pystyyn ja toteaa, että terveyskeskuksessa ei ole konsteja potilasta auttaa. Erikoissairaanhoito ei suostu ottamaan vastaan, vaan sysää hoitovastuun terkkariin.

Potilaat kuormittavat perusterveydenhuoltoa ja luulevat aivan oikeutetusti, että terveyskeskuslääkärillä olisi jotain sanavaltaa siihen, kuinka nopeasti he pääsevät erikoissairaanhoitoon. Todellisuudessa perusterveydenhuollossa ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa erikoissairaanhoidon toimintaan. Välillä tulee tehtyä päivystyslähetteitä 1-7vrk kiireellisyyden sijaan vain koska tietää, ettei 1-7vrk kiireellisyydellä pääse hoitoon kuin vasta parin kuukauden kuluttua.

Sairauskertomusjärjestelmä

2008-05-14T09:31:00.000-07:00

Tehdyistä laboratoriokokeista ei tule omalääkärille minkäänlaista hälytystä, vaikka TnT olisi 0,30 tai CRP 90. Vasta CRP > 100 aiheuttaa laboratoriossa hälytyksen, jonka jälkeen laboratoriohoitajat soittelevat lääkärille. Laboratoriossa käyneet potilaat tulevat lääkärille listaan, jossa potilaan nimen perässä on tähti, jos yhdenkin laboratoriokokeen vastaus on viitealueen ulkopuolella. Tähti ei erottele onko CRP 99 vai kolesteroli 5,1. Toinen voi olla kuolemaksi, ja toisella ei ole yhtään mitään väliä. PAPA-kokeessa todettu syövän esiastekin voi jäädä täysin huomiotta, se kun ei aiheuta edes tähteä laboratoriokoelistaan, eikä vastaus tule omalääkärille enää edes paperilla. Kertaalleen tiedänkin C-hepatiitin toteamisen viivästyneen vuosia, koska laboratorio-ohjelma ei siitä hälyttänyt, eikä potilas koskaan soittanut kysyäkseen laboratoriovastauksia.

Lääkärin laboratoriovastauslistalla on koko ajan kymmeniä potilaita, joiden vastaukset pitäisi tarkistaa. Samat potilaat tulevat listalle päivittäin, kun laboratoriovastaukset valmistuvat yksi kerrallaan. Potilaan kertomuksen avaamisen yhteydessä ei kuitenkaan näe, mitkä tutkimukset on jo edellisenä päivänä tarkistettu, vaan joka kerta joutuu tarkistamaan kaikki tuoreet tutkimukset. Samalle listalle tulevat myös väestövastuualueeni sairaalassa makaavien potilaiden laboratoriovastaukset, vaikka sairaalassa on oma hoitava lääkäri. Ihan niin kuin omalääkärillä ei töitä muuten riittäisi. Lopputuloksena tästä tähtilabrat tulee tarkistettua lähes päivittäin, mutta muita labroja ei juuri ehdi tarkistaa.

Röntgenlausunnoista tai tehdyistä röntgentutkimuksista ei myöskään tule minkäänlaista ilmoitusta lääkärille, vaikka potilaalla olisi keuhkokuume. Melko usein vastaanotollani käykin potilaita, joiden vuosia sitten otettujen röntgentutkimusten lausunnot ovat jääneet tarkistamatta (tiedän sen siitä, että vastaukset näkyvät edelleen listalla lihavoituina).

Reseptinkirjoituksessa sairauskertomusjärjestelmä varoittaa samalla tavalla mahdollisesti tappavasta Trikozolin ja Marevanin sekä toivotusta ACE-estäjän ja diureetin yhteisvaikutuksesta. Ohjelma myös varoittaa, jos potilas on joskus vuosia sitten syönyt lääkettä, jolla saattaa olla yhteisvaikutuksia uuden lääkkeen kanssa. Lopputuloksena jokaisesta uudesta lääkkeestä pomppaa ruudulle pari ikkunaa, jotka refleksinomaisesti sulkee lyhyellä vilkaisulla.

Työskentely rauhalliseen ja huolelliseen tahtiin ei ole omalääkärille mahdollinen vaihtoehto, sanoivat TEO:n tosielämästä vieraantuneet ylilääkärit mitä tahansa. Kokenein kollegani terveysasemalla tekee töitä vähän väliä kuuteen asti illalla, vaikka tuntee monet potilaat nimeltä ulkoa. Miten suoraan koulun penkiltä terveyskeskukseen pakotettu lääkäri voisi ikinä selviytyä omasta väestöstään kunnialla?

Sairauskertomusjärjestelmän puutteet ovat tappavan vaarallisia. Kärsijöiksi joutuvat ennen kaikkea potilaat ja heidän omaiset, mutta myös lääkärit. Mustasaaren käräjäoikeus tuomitsi tänään lääkärin sakkoihin, kun lääkäri ei tarkistanut laboratoriovastausta, joka osoitti sydänentsyymien olevan koholla. Lääkärin virheen seurauksena potilas kuoli (olisiko vikaa kenties myös järjestelmässä?). http://www.iltalehti.fi/uutiset/200805147652376_uu.shtml

Terveydenhuoltoon uppoaa miljardeja, mutta silti ei saada aikaiseksi toimivaa ja turvallista sairauskertomusjärjestelmää, joka todennäköisesti säästäisi kehittämiskulunsa hetkessä takaisin.

Päiväpäivystys

2008-05-09T23:23:00.001-07:00

Ambulanssi kuskaa terveysasemalle perjantaina kahden jälkeen jalat-ei-kanna-mummon, joka on löydetty kotoa sängystään makaamassa omassa oksennuksessaan virtsat housuissaan. Päiväpäivystyksessä on jo lista täynnä potilaita 20 minuutin väleillä ja ambulanssin tuomat yleistilan laskut lisätään listalle muiden potilaiden päälle. Lopulta listalla on kolme potilasta samalla ajalla puoli kolmelta ja kaksi seuraavaa potilasta kymmentä vaille kolme. Näistä viidestä potilaasta kolme on tarkkailussa makaavia raatoja. Terveysasemalla ei myöskään saa laboratoriotutkimuksia enää kahden jälkeen, ja kahdentoista ja kahden välillä otettujen laboratoriokokeiden vastaukset saan käsiini vasta maanantaina. Röntgen puolestaan menee kiinni kolmelta. Minulla ei siis ole edes teoreettisia mahdollisuuksia tutkia iltapäivällä tuotuja mummoja hoitokäytäntöjen vaatimalla tavalla, mutta silti ne tuodaan ruuhkauttamaan terveysaseman päivystystä. Käytännössä siis teen pinnallisen statuksen ja kirjoitan surkean lähetteen erikoissairaanhoitoon. Lähetteestäni ei varmasti ole mitään hyötyä vastaanottavan sairaalan päivystävälle lääkärille, mutta kolmen lähetteen tekoon kuluvana aikana pystyisin todennäköisesti hoitamaan yhden kävelevän potilaan kunnolla.

Minulla ei ole keinoja taikoa vartissa jalat-ei-kanna-mummoa takaisin jaloilleen ja lähtemään kävellen kotiin. Mutta erikoissairaanhoito ei ota ambulanssilla tuotuja jalattomia mummoja vastaan, vaan käännyttää ambulanssit terveyskeskukseen. Onko tässä mitään järkeä?

”Hyvä kollega!”

2008-04-16T11:56:00.000-07:00

Erikoissairaanhoidon ylityöllistyessä sieltä työnnetään osa tehtävistä omalääkärille. Viimeisimpänä sosiaali- ja terveysministeriön avustuksella siirrettiin perusterveydenhuoltoon opiaattikorvaushoito. Erikoissairaanhoito myös valikoi entistä tarkemmin hoitoon hyväksytyt potilaat. Esimerkiksi vaikea masennus on yhä enenevästi omalääkärin ongelma, vaikka hoitokäytäntöjen mukaan se kuuluisi psykiatrille. Jos potilas hyväksytään erikoissairaanhoitoon saa potilas ajan vasta kuukausien kuluttua, mihin asti omalääkäri joutuu tuskailemaan potilaan hoidon kanssa.

Tämän lisäksi erikoissairaanhoitoon päässeet potilaat potkitaan toisinaan puolikuntoisina kotiin ja omalääkärin vastuulle. Keuhkokuumeesta toipuvat mummot lähetetään terveyskeskuksen kotisairaanhoitoon heti kun CRP on vähänkään laskussa ja jalat kantavat kaksi askelta. Omalääkärillä on neljäksi viikoksi vastaanottolista potilaita täynnä, eikä hän voi revetä kotikäynnille tutkimaan uusia kotisairaanhoidon potilaita.

Lisäksi aivan liian usein erikoissairaanhoidon kotiuttamat potilaat tulevat kotiutumista seuraavana päivänä akuuttiajalle, kun jotain hoitoa piti jatkaa omalääkärillä. Potilas ei itse tiedä, mitä omalääkärin vastaanotolla oli tarkoitus tehdä ja vakiovastaus onkin: ”Sähän näet sieltä koneelta.” Erikoissairaanhoidon tekstit eivät perusterveydenhuollossa näy ja epikriisiä tai erikoissairaanhoidon palauttetta on turha odottaa vielä viikkoihin.

Osa esh:n kotiuttamista potilaista ei tule heti vastaanotolle, mutta heidän kohdallaan n. kuukausi kotiuttamisen jälkeen tulee omalääkärille palautetta, että viikko kotiutumisesta olisi pitänyt kontrolloida kaikki mahdolliset laboratorioarvot ja ottaa potilas kliiniseen kontrolliin vastaanotolle. Meni jo.

Usein potilaat tulevat vain kysymään, mitä heille on erikoissairaanhoidossa tehty, kun esh:ssa lääkäri ei ehtinyt selittämään. Osalle on varmasti yritetty selittää siinä onnistumatta, mutta varsin moni lähtee vastaanotoltani tyytyväisenä, kun vain suomennan epikriisin. Esh:ssa ollaan kiireisiä (tiedän sen kokemuksesta), mutta olisi omalääkärilläkin muuta tekemistä kuin suomentaa esh:n sairauskertomuksia.

Toisinaan erikoissairaanhoito ei ota potilasta hoitoon, vaan muuttaa omalääkärin tekemän lähetteen konsultaatioksi ja palauttaa omalääkärille sivun verran ohjeita, että tee sitä ja tätä. Tilaa pari röntgenkuvaa, kaikki mahdolliset labrat ja hoida sitten tulosten mukaan tai tarvittaessa konsultoi sen jälkeen erikoissairaanhoitoa uudestaan.

Toisin kuin tästä vuodatuksesta voisi päätellä, vika ei kuitenkaan ole erikoissairaanhoidossa vaan poliitikoissa. Poliitikot antavat julkiseen terveydenhuoltoon aina vain vähemmän rahaa, mutta samalla lisäävät vaatimuksia. Hoidon laatu kärsii väistämättä ja sekä lääkärit että potilaat voivat pahoin julkisessa terveydenhuollossa.

Sairauskertomusmerkinnät

2008-04-14T08:18:00.000-07:00

Alla on kokeneen kollegan tyylinäyte sairauskertomusmerkinnöistä. Ainoastaan lääkärin ja terveyskeskuksen nimen piilotin, muutoin merkinnät on kopioitu muuttamattomina kirjoitusvirheineen potilaan kolmelta peräkkäiseltä lääkärikäynniltä. Näistä merkinnöistä uuden omalääkärin on aika vaikea hahmottaa, mikä potilaan tila oli ja mitä määrättiin hoidoksi.

28.12.07 12:35 toimipaikka TKL Sukunimi Etunimi
Tulosyy R74 YLÄHENGITYSTEIDEN TULEHDUS
Esitiedot tauti jatkuu
jh Avoth:n tutkimukset
kom vas.max.ontelossa limakalvoturvotusta,ei nestepintoja

17.3.08 11:53 toimipaikka TKL Sukunimi Etunimi
Tulosyy L09 KÄSIVARREN OIREET/VAIVAT
Esitiedot vas.kyynärvarsija olkavarsi turvonnut ja punoittaa
jh Omahoito kotona

7.4.08 12:55 toimipaikka TKL Sukunimi Etunimi
Tulosyy D02 MAHAKIPU
Esitiedot muutamia viikkoja oik.kylkaaren seudussa ja tuntuu myös selkään
Esitiedot pidempään kovia kipuja oik.kylkikaaressa.Selvä arkuus sapen seudussa
jh Avoth:n tutkimukset

Alla vielä esimerkki kyseisen kollegan kirurgille tekemästä lähetteestä, joka tuli bumerangina takaisin.

Työtahti

2008-04-05T23:22:00.000-07:00

Kirjoittelussa tuli pakollinen luova tauko työtahdin kiristyttyä sietämättömäksi. Samalla sain tosin kerättyä aineistoa tuleviin blogiteksteihin.

Töitä on viime aikoina riittänyt kahdeksasta kuuteen. Minua ei haittaisi, jos ylipitkää päivää tekemällä saisin tehtyä työt kunnolla, mutta takaraivolla on jatkuvasti tunne, että tulee juosten kustua työt. Hoitajat klikkailevat listalleni puhelinreseptipyyntöjä ja ylimääräisiä soittoja. Kuka tahansa väestövastuualueeni potilas voi tuoda lokerooni lausuntopyynnön, reseptipyynnön tai varata soitto- tai vastaanottoajan. Pahimmillaan potilaat lähettävät omalääkärille sähköposti. Velvollisuuteni olisi tehdä kaikki mitä muut minulle osoittavat (paitsi sähköposteihin reagoin vain poikkeustapauksissa). Lausunto pitää tehdä asiasta kuin asiasta ja jokainen reseptipyyntö pitää selvittää. Tekemättömien töiden paperipino kasvaa ja jo kasvaneen paperipinon madaltaminen tuntuu lähes mahdottomalta.

Moni työkavereistani käy viikonloppuisin terveysasemalla tekemässä lausuntoja. Itse olen päättänyt, että en edes opettele, miten iltaisin ja viikonloppuisin päällä olevat hälyttimet saa pois päältä. Viikonloput tarvitsen palautumiseen. Tosin olen jo pari kertaa saanut voittoarvan päivystysarvonnassa ja viettänyt lauantai- ja sunnuntaipäivänkin töissä.

Omalääkärinä olemisen ainoa hyvä puoli on, että sitä ei ole asetusten mukaan pakko tehdä kuin 9 kuukautta.

Uusi omalääkäri

2008-02-13T11:06:00.000-08:00

Lääkäri: Huomenta! Mikäs teitä vaivaa?
Potilas: Huomenta! Ei minulla ole kuin reseptejä uusittavaksi, mutta päätin tulla vastaanotolle, jotta voisin tervehtiä omalääkäriä.

Tämä on toistunut parin viikon aikana jo useita kertoja. Jos jokainen väestövastuuni 2000:sta potilaasta tulisi tervehtimään vastaanotolle, kestäisi tervehtimiskierros 10 pt/vrk tahdilla 40 viikkoa, eli enemmän kuin koko pakollisen terveyskeskusjaksoni.

Todennäköisesti järjestäisin ensi kerralla omalääkärinä aloittaessani tiedotustilaisuuden paikkakunnan jäähallissa, mutta olen jo vannonut, että ensi kertaa omalääkärinä ei tule.

Orjuuden alku

2008-02-13T09:13:00.000-08:00

Kelalta saatu SV-numero antaa minulle oikeuden orjuuttaa itseäni suolakaivoksissa ympäri Suomea. Kirjoittelen terveisiä omalääkärin arjesta!